Sorkkahoitajalla on ollut tiivis tahti töissä, ja kotonakin on tyrkyllä monta urakkaa: siivousta, huoltoa,
remonttia, juoksua. Olisi ollut vara valita. Mutta asioita on priorisoitava. Siksi isäntä on laatoittamisen ja
luuttuamisen sijaan istunut netissä. No, ehkä sitä on yrittäjänkin hyvä välillä armahtaa itseään ja vaatia
vähemmän näinkin tutulta mieheltä.
Ette muuten arvaa, miten suurella intohimolla pizzanpaistajien ryhmissä keskustellaan esimerkiksi jauhojen
määrästä. Minä olen puolestani metsästänyt täydellistä jauholaatua pizzapohjan valmistamiseen. (Kohotus
24 tuntia, paisto 1,5 minuuttia puulämmitteissä uunissa, 400 asteen lämmössä.)
Ite tein
Tuli nimittäin muurattua pihaan napolilaistyyppinen pizzauuni. Pakkohan se oli, kun aiemmin minulla oli
pizzanpaistoon soveltuva uuni vain sisätiloissa, sellainen leivinuuni. Kun on entisessä elämässään toiminut
pizzayrittäjänä, niin ei ihan mikä tahansa lätty tai uuni kelpaa. Eikä tuo pizza muuten juoksua harrastavalle
sorkkahoitajalle huono harrastus olekaan. Raskas työ vaatii raskaat eväät.
Pizzauunin tekeminen ei toki ollut yhtä helppoa kuin pizzojen, mutta pakkohan se oli silti itse tehdä. ”Auttaa
ei tarvitse. Minä olen Pohjanmaalta.” Ja tulihan siitä uunista muuten hyvä.
Se on kun tavallista yrittää, mutta priimaa pukkaa. Muuhan ei pohjalaiselle luonteelle kelpaakaan: oli sitten
kyse pizzapohjasta, pizzauunista tai sorkkien hoidosta. Nyt on uuni, jolla paistaa vaikka 200 lättyä päivässä.
Sehän muuten joku päivä tehdään.
Ajan hermolla
On tässä sorkkahoitajaa hermostuttanutkin. Toissaviikolla hoitoteline kaatui ja öljynsuodatin hajosi. Uuden
osan löytäminen ei ollutkaan mikään piece of pizza, ja siinä oli mennä tuhannen sorkan keikka sivu suun.
Onneksi kollega pelasti, ja osa saatiin kotiin kuuden tunnin autossa istumisella. Sellainen lauantaipäivä.
Hermoilusta tulee mieleen sorkkahoitajan näyttökoe vuosien takaa. Totta ihmeessä se hermostu-, kun
yleisöäkin oli paikalla enemmän kuin tarvittiin, liekö oikein hevosmiesten malliin.
Ja onhan sitä pizzahommissakin aikanaan hermoitu vuosituhannen vaihteessa. Jos joku olisi silloin kysellyt,
teenkö hyviä lättyjä, vastaus olisi ollut niin ja näin. Nyt vastaan, että ”Teen”, enkä enää hermoile kun akkojen
kanssa!
Eli mitä laitetaan?
Luvassa lypsyä, juoksua ja totuuksia
Viikon kalenteri on päivitetty: vähän lypsyä ja kehon mittaus, johon tilasin ajan. Kun puntari sanoo painon
pysyneen samana, mutta huomaat, että rentut muistuttavat telttaa, on jossain tapahtunut kiinteytymistä.
Tätä kuuria en ole huomannut lehdissä mainostettavan: työtä, juoksemista ja napolilaista pizzaa. Toimii.
Loppuviikosta juostaan taas, eli ensi viikolla ei hoideta kuin omia jalkoja.
Mutta jos susta tuntuu, että mä voisin tulla hoitamaan ne teidän lehmienne sorkat, ei muuta kun
pirauttelet. Voit tietenkin lähettää myös postia.
Taidan mennä laittamaan tulet pizzauuniin. Ite kaikki on tehtävä!
Kommentit
Jätä kommentti